Link EnvironmentalArt.net

 EnvironmentalArt.net  


Maisema ja ympäristötaide
Finish Natur, Landscape and Environmental Art


KIVINOKKA Ympäristötaidenäyttely 2003, Helsinki/Kivinokka homepage 
Environmental Art Exhibition
of Kivinokka, Helsinki, Finland



photo: Lea Turto

Link: MainpageTällä sivulla: Polku, metsä ja Tuija Lindforsin teos.
This site: Photos from forest and work of Tuija Lindfors: "Sotka", the bird from mythology of Kalevala. Materials of this work are from natur: dried up branchs, cones and feathers.

Link: works by seasideRantamaisema ja rantateoksia: Minna Pyykkö ja Erja Laakkonen.
Photos of the Landcape and Art works by the seaside: Minna Pyykkö and Erja Laakkonen 

Link: human beingMökkikylä: Maijan kahvila ja Sami Sarasalon teokset, jotka tutkivat ihmisen paikkaa luonnossa./ The village of little summer huts, art cafe of Maija and the works of Sami Sarasalo. I think that Samis works tells us about harmony betveen natur and human cultur.

 

Texts in english

In easter suburb of the city Helsinki, with artist Sami Sarasalo and Riitta Shildt, we started our expedition  late in the evening. In middle of the summer we have here  luminous nights. We rode old junk bicycles (thease artists use junk material also in their art works). This forest area is grove. It is situated near the nature reserve of Viikki in the city of Helsinki. There are also little village of summer cottages. Or maybe it is better to call thease little buildings  huts. They are very originell buildings.

This outdoor creation area is very rich in nature. One reason why the artists have build an exhibition in this area is nature conversation. The exhibition tries to rise discussion how valuable this kind of area is near centre of the city.


photo: Lea Turto


photo: Lea Turto


Tuija Lindfors 2003

"Sotka", the bird from mythology of Kalevala. Materials of this work are from natur: dried up branchs, cones and feathers.

Kaleva is our national epic.

 

 


photos: Lea Turto


Näyttelyretkellä: Sami Sarasalon ja Riitta Shidtin kanssa polkupyörärämillä matkalla itä-Helsingissä, Juhannuksen alla, alkuyön tunteina.

Retkemme polkupyörällä alkoi Hiihtäjäntieltä Herttoniemen Metroaseman läheltä. Ulkoilureittikarttamme oli puutteellinen. Ihan alussa oli jo pakko pysähtyä ja etsiä kamera sillä rantamaisemassa olin näkevinäni Akseli Kallen-Gallelan "Ainon" kahlaavan vedessä pakoon Väinämöistä, joka veneen laidan yli yrittää saada "Ainosta" otetta. Maisema oli kuin Kultakautemme maalauksista peräisin. Minulle maisema olisi suojelun arvoinen kansallismaisemanamme, mutta asiaa voi katsoa monelta kantilta kuten myös arvoalueena, jota ei ole vielä täysin hyödynnetty kaupunkikaavoituksessa rakennusalueena. 

Kivinokan kasvillisuus on lehtoa. Se sijaitsee Viikin-Vanhankaupungin lahden luonnonsuojelualueen kupeessa. Alueella kulkee opastettu luontopolku. Sen lisäksi alueelle on kehittynyt kesämajakylä, jossa sadat omaperäisesti rakennetut pienet mökit sulautuvat luontoon.

Kivinokan luonto on rehevää ja jylhää: monipuolista. Alueen hoidossa  kunnioitetaan luontoa, tuhoamatta liiallisella hoidolla luonnon tilaa. Helsingissä on niin paljon asukkaita, että välillä ihmetyttää, etteivät nämä luonnonkauniit alueet ole ulkoilijoiden ja turistien tallomia. Aloitimme retkemme illalla noin kymmenen aikaan. Juuri ennen Juhannusta yöt ovat valoisia. Tapasimme usean kilometrin pituisella retkellämme vain kolme muuta alueella liikkuvaa ryhmää.

"Sotka on laskeutunut"  Tuija Lindfors 2003 luonnonmateriaalieos: kuivia oksia, käpyjä ja sulkia. 


Katseltuani polulla käärmemäisiä puunjuuria sulautui tämä teos  niin hyvin ympäristöönsä, että ensimmäinen ajatukseni oli hihkaista: katsokaa puunjuurta, joka muistuttaa viikinkien veneen kaulaa. Vasten valoa työ sulautui täysin luonnon ihmeellisten mielikuvitusta lietsovien muotojen joukkoon ja ajattomuuteen, joka paikassa oli. Sen astisen luontoretkeilymme tunnelmat tiivistyivät ja kulminoituivat teoksen ääressä. Ikimuistettava elämys. Kiitos taiteilijalle.


Paikassa näytti olevan kaatuneita puunrunkoja, joista taiteilija oli leikannut kuivuneita kuusenoksia ja sitonut linnun siivet. Tässä tapauksessa luonnosta löytyvät jäljetkään eivät häirinneet. Koriin, 
linnun selkään, oli kerätty käpyjä.

Hieman teoksen taikaa vähensi huomio, että risut oli sidottu rautalangalla. Toisaalta tämä taide ei ole pysyvää, eikä taiteilijalle tuloja tuovaa. Vaativat tekniset ratkaisut ovat siksi mahdottimia taiteilijoille.

Tunnustanpa, etten kansalliseepostamme suinkaan tunne ja Sotka on tutumpi huonekaluliikkeenä sekä laivan nimenä kuin lintuna. Siispä tässä linkki Kalevala runoihin ja lainaus ensimmäisestä runosta, jossa Sotka on osallisena maailman luomisessa.

Linkki Kalevala runoihin, Lainaus Kalevalasta:

.....
Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.

Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."

Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.

Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.

Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.

Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi...


Tässä tunnelmassa heräsi halu yrttien keräämiseen
Juhannukseen liittyy myös taiat: tässä linkki (kyynpäitä ja karhunkynsiä). Myös Viikinkikulttuurista löytyy  artikkeleita tästä osoitteesta.:Historian elävöittämisyhdistys, Harmaasudet

 


up
Copyrights info