“Mykkä” Jenni Tieaho, Lohja Pihallani oli kasa käkkyräisiä pajunrunkoja, jotain oli niille tehtävä, mietin kevään kynnyksellä. Mieltäni askarrutti mihin vanhasta kierorunkoisesta pajusta olisi. Olinhan tottunut nuoreen ja notkeaan pajuun, joka taipui tekijänsä käsissä sekä mittavaksi veneeksi että sorjiksi hevosiksi. Ilman sahaa tästä ei selviäisi. Pian kaikki pärekoppani olivat kukkuroillaan pajupyörylöitä. Niitä pyörittelin aikani hyppysissäni ja aloin punoa. Pajupyörylöistä alkoi punoutua pajupalttoota. Se vaatisi kantajaltaan sitkeyttä, siinä määrin raskas ja jäykkä se oli. Tämä palttoo sulkisi sisuksiinsa kaikki kantajansa sanomattomat kohtalon kiemurat. Mykäksi tekisi miehen ja naisen mielen. Suojakilpenä kiperiä muistoja pajukudelmaansa punoen.
0len tehnyt luonnonmateriaalista veistoksia, installaatioita ja ympäristötaidetta viimeiset kymmenen vuotta lukuisiin näyttelyihin. Työskentelytapani on aikaa vievää käsityötä: punon, sidon ja kudon. Teokseni kertovat suomalaisten metsien, järvien, jäkäläisten kallioiden ja avarien peltomaisemien usein tarunomaisia, mystisiä ja maagisia tarinoita. lisätietoja: Jenni Tieaho